Tuubeja

Oikeasti minun pitäisi olla kirjoitamassa, lukemassa ja tekemässä kaikkea muuta kuin bloggaamassa. Ajattelin kuitenkin näyttää teillekin kuinka tuotteliasta lukeminen voi olla, vieläpä oppikirjojen lukeminen. Tietysti oppimisen tuloksesta en nyt mainitse tässä mitään...

Olen keksinyt itselleni oivan oiheistekemisen lukemisen rinnalle. Neulon tuubihuiveja. Tässä muutama ihanuus. Harmi, ettette pääse tätä kautta tunnustelemaan, mutta ovat todella ihanan pehmeitä. Lanka on Debbie Blissin Paloma-lankaa, jossa on 40 % villaa ja 60 % alpakkaa, joka tekee tuon pehmeyden.

Marjapuuron punainen ja valkoinen ovat valmiita, petroolin väriset vyyhdit odottavat vuoroaan...

Huivit on neulottu Kerä-lankakaupan blogin ohjeen mukaan. Ohjeen nimi on Yhden illan tuubihuivi.
Kerän Blogin löydät tästä. Ohjeesta poiketen itselläni meni lankaa 4 vyyhtiä, kun halusin hieman väljemmän tuosta huivista.

Lanka on ihanan paksua ja helppo neuloa.

Lukeminen liittyy oikeasti tähän hommaan, kaikki opiskelijalle tärkeä on lähettyvillä, tietokone, kaukosäädin (taukoja varten ;) ) ja kirja + tietysti puikot ja lankaa, mitenkäs muuten huivit saadaan aikaan.

 

Opiskelun iloa...

Yli kymmenen vuoden työssä olon jälkeen jotenkin vain arvostaa leppoisia opiskelupäiviä. Ennen kaikkea luen eduiksi yliopiston opiskelijaruokailun, joka maksaa vain 2,60 € kaikkineen. Miten sitä joskus on viitsinyt purnatakin jostain.

Aamulla ei sitten olisi yhtään huvittanut raahautua tämän päiväisessä pyryssä yliopistolle. Lähdin kuitenkin kilttinä opiskelemaan...

Tässä teille muillekin hieman esimakua opiskeluistani... Ruotsia opiskeltiin chattailemalla på svenska. Yllättäen sekin sujuu, kun vain yrittää. Tuohon liittyen, käykääpäs joskus katsomassa sivustoa, olisipa Suomessakin tällaisia sivustoja.

 Lär dig teckenspråk!

Kiva sivusto, jossa voi oppia ruotsia ja ruotsalaista viittomakieltä. Tässä kohtaa on ihan hyvä varmaan mainita, että Suomessa viittomakielet ovat suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli. Kaikki viittomakielet ovat siis itsenäisiä kieliä, joilla on oma kielioppinsa, kuten puhutuillakin kielillä.

Toinen antoisa tällä hetkellä käynnissä oleva opintokokonaisuus on blogi-pohjalla toteutettava kuvan käsittelykurssi. Alla hieman tuotoksiani. Kuvat ovat omasta arkistostani ja harjoituksiani, mutta olen onnellinen niiden onnistumisesta.

Tämä kuva on alkuperäinen, jonka olen kuvannut kesällä 2011.

Tässä olen muokannut kurren silmiä, siis vähentänyt punasilmäisyyttä. Samalla seinän väri on saanut toden mukaisemman värin.
 

Oikeasti punaisen osan piti olla harmaa ja oravan värillinen, mutta aina kaikki ei mene kuin ajattelee...

 

Vanhan ajan nalle

Tänään olin vetämässä nallekurssia. Pienellä porukalla valmistui taas niin monta nalle persoonallisuutta. Ihanaa, kuinka kaikki ovatkin niin persoonallisen näköisiä, jokainen nalle ihan itsensä näköinen.

Itsekin olen tehnyt jo monta monituista nallea, joista nyt kaksi asustaa meillä. Nekin ovat aivan oman näköisiä, vaikka kaavat ovat olleet samat molempiin. Karva, ja tassunpohjat ovat tosin eri kankaista ja silmätkin molemmilla eriväriset.

Täyte on puukuitua ja nivelet oikeat pahvinivelet, niinkuin kunnon nallella kuuluukin.



Tässä istuvat vierekkäin ystävykset suurenmoiset.

Tämä pieni karhuherra on vanhempi näistä kahdesta. Muutaman vuoden vanha ja kovin pidetty.

Tämä neiti karhu on nuorin nalleperheessämme. Otettu myös lämmöllä vastaan ja pääsee sängyn päätyyn aitiopaikalle.

Kädet ja jalat sekaisin, ystävysten istuessa vierekkäin. Molempien tassut ovat saaneet nahkansa vanhasta nahkatakista, jotta kaikella on tarina.

Tämä kuva neidistä oli pakko lisätä tänne. Niin onnellisen näköinen on nalle istuessaan viiden muun nalle seurassa, lämmin uusi kaulaliina kaulassaan .
Kuva on tyttäreni ottama, jälleen onnistunut otos häneltä.

Nallen halaus teille lukijoille täältä tullee perille kuvan myötä!

 

Viipurin pellavaa

 

Mieheni on aina ihmetellyt mukanani kulkeneita kangaspinoja. Olen parhaan taitoni mukaan vakuuttanut, että ne ovat tarpeeseen joskus. Tämä kuljettelu osoittautui jälleen hyödyksi. Tämä kangas on kulkenut mukanani 20 vuotta. Mutta pellava on todella hyvää, paksua kunnon vanhan ajan pellavakangasta, jota olen aina pitänyt arvokkaana. Kangas on aikoinaan saatu viipurilaisilta ystäviltämme lahjaksi, joskus 80-luvulla.

 

Pellava päätyi sitten olohuoneemme ikkunoihin seuranaan valkoinen hieman ohuempi pellava, joka liene myöskin Viipurin tuliaisia.

 

Paksu pellava on AITOA pellavaa puutikkuineen.

Kaipasin kappaan jotain kevennystä ja näin päädyin jälleen vanhojen hyvien kätköjen äärelle. Valkoisen ohuen pellavan lisäksi löysin äitini säästämät vanhat lakanapitsit. 

Mutta kaikki pitää tehdä suoraan päästä ja suunnitelma kehittyy siinä samalla. (Taidan olla oikea hosuli.) Niin tietysti lakana pitsi ei riittänyt koko matkalle. Hätään tuli iso-tädin vanha pitsiliina, joka sattui olemaan samaa sävyä lakana pitsien kanssa.

P.S. Mitään ei saa heittää hukkaan,

pienestä jämäpalasta sai vielä kukkaron

ja minipätkä pitsiäkin löysi paikkansa.

 

 

Tervetuloa uuteen blogiin. Perustin tämän blogin, kun halusin kertoa teillekin, kuinka asiat joskus sujuvat, kuinka sujuvat. Toisaalta monessa asiassa on jokin tarkoitus, miksi ne taipuvat juuri niin päin kuin ovat taipuakseen.

Blogi kertoo aikuisopiskelijasta perheen arjen keskellä. Lisäksi saatte lukea oivalluksiani, kuinka tavarat, asiat saavat uuden elämän....

 

Alla olevat kuvat on otettu keittiön seinältä. Olin jo reilun vuoden katsonut valkoista

seinää, jossa oli kaksi pientä ruuvin reikää...

Lisäksi vajassa oli lojunut vanha kirkkaan punainen penkin istuinosa ja kaapin päällä puinen viinipullolaatikko. Toisen viinipullolaatikon jouduin hakemaan kaupasta, kerrankin ostin viinipullon laatikon perusteella.

 

Siis penkki seinälle, juuri kuin sitä varten odottaneiden reikien sanelemana. Siihen viinipullolaatikot ja näin on valmiina keittiössä tiiliseinä, josta minäkin pidän.  

 

Valkoinen sydän on tehty askartelumassasta kaulimalla pitsiliinan päällä, sitten leikkaamalla muoto.

 

Penkkiä emme raaskineet millään puhdistaa vaan jätimme, kaikki vanhat penkin alla olleet maalijäämät, se kirkkaan punainen puoli asennettiin suosiolla seinää vasten.