Keppiheppa

Tämä on taas peräisin lastenkulttuurikeskus Rullasta. Siellä oli keppiheppa kurssi lapsille ja tyttöni osallistui siihen. Mukaan kotoa piti viedä vanha villa sukka. Jopa minä olin hämmästynyt 7-vuotiaan taidonnäytteestä, jonka oli tehnyt ITSE, ohjeiden mukaan.

Suloinen ilmeeltään ja kerrassaan ihana!

Heppa kokonaisuudessaan tekijänsä käsissä. Huomaa häntä!!

Näitä tehtaillaan ihan varmasti lisää meidän heppahullulle!!

Hupsu tupsu

Aina kun vierailee lasten kanssa Tampereella, täytyy käydä lastenkulttuurikeskus Rullassa.
Se on ainakin meidän suosikki Tampereella.  Tänään tehtiin tupsuja, joita meillä on kyllä joka lapsen kohdalla näkynyt muutoinkin. Nyt kuitenkin sain uuden ulottuvuuden tupsuihin, positiivisen ulottuvuuden. Tähän asti kun olen pitänyt niitä riesana, joista leviää vain langan pätkiä...

Tupsuja tunnelman tuojana katossa liukuvalla väriskaalalla...

Minulle uutta, että tuon pahvikiekon voi "katkaista", joilloin on helpompi lapsenkin kierittää naru, kun ei tarvitse pujotella.

Aikansa seurailtuaan mieskin liittyi seuraan...

...ja poika.

Tätä voisi sanoa jo söpöksi... Hupsuksi tupsuksi...

Siis nyt vain tupsuilemaan!!

Tunika

Kun ompelee itselleen, pitäisi muistaa, että sen jälkeen lapsetkin haluaa. Tyttö pyysi tunikaa kettukankaasta, jonka olin ostanut itselleni Seliasta. No, sainhan jo yhden paidan ja oli opiskelutehtäväkin tehtävänä eli erinomainen hetki tarttua ompeluksiin. Taas kerran ompelukone ohitti kaiken muun.

Otin ensimmäisen kaavan, joka muistutti tunikaa... löytyi kodinhoitohuoneen pöydällä lojuneesta Ottobre 1/2011 lehdestä. Hieman oikoen toteutin jälleen ompelukseni, eli rypytykset pois olkapäiltä ja frillat takapuolesta. Tein olkapäiden rypytyksen poistamisen kylmästi oikaisemalla olkapään leikkausta hieman matalammaksi ja loput epätasaisuudet hoiti saumurin leikkuri ommellessani. Takakappaletta jatkoin etukappaleen tapaisesti niin pitkälle kuin kangasta oli.

 

Tahdon ompelupöydän... Jälleen iltapala, kankaat ja kaavat sulassa sovussa ruokapöydällä.

Huonosti näkyy tässä vale-kaksoistikkaus. En jaksanut vaihtaa kaksoisneulaa ompelukoneeseen, joten hurauttelin suoralla kauluksen resorin kahteen kertaan - eikä kukaan huomaa eroa... kai...

No helmaa piti jo hieman säveltää, kun ei tietysti ollut ihan nätisti asettuva. Joten jäljellä oli vielä resoria, niin kapea resori helmaan ja nyt näyttää päällä kivalta. Tyttökin tykkäsi... pääsee kuulema heti huomenna käyttöön.

Sohvan uusi elämä

Vuoden alussa sattuneen vatsatauti-episodin seurauksena 7 vuotta hyvin palvelleen kulmasohvan 1/4 osa muuttui käyttökelvottomaksi. Hyvä saavutus sinänsä lapsiperheeltä. Mietimme pari päivää ostaako uusi vai käytetty sohva... Kunnes keksimme, että eihän hyvää heitetä hukkaan.

Mies siirsi pilalle menneen osan käsinojan kunnossa olevaan osaan ja näin saimme "tavallisen sohvan". Se tuntui jotenkin pieneltä verrattuna kulmasohvaan ja jäimme miettimään. 

Sitten tajusimme, että eihän siitä pilalle menneestä sohvasta ollut oikeasti pilalla kuin 1/2. Mies tarttui sahaan ja alkoi tapahtua....

Tässä pelastunut sohva osa, joka palvelee nykyään tavallisena sohvana.

Mies sahasi pilalle menneen sohvan kahtia ja kaatopaikalle lähti se käyttökelvoton puolisko. Meille jäi tämä säilynyt puolisko, josta tehtiin rahi.

Keskeltä sohva näyttää tältä, kun se on sahattu...

Ompelukone laulamaan... Sisutuskangas ei aina ihan helposti mennyt läpi... kaksi neulaakin katkesi matkalla...

Tadaa!!! Valmis rahi. Tapaturmasta viisastuneena tein yläosaan pussin, jonka saa pesuun.
Alaosan niittasin kylmästi kiinni runkoon. Kulmiin ei niittari kunnolla tehonnut, siksi jäi vielä hieman tuunattavaa.

Loppupeleissä olen ihan tyytyväinen. Saatiin hieman väriäkin olohuoneeseen valkoisten rinnalle....



Paita paidasta

Viime syksynä ostin me&i:lta paidan, vain sen takia, että halusin ommella samanlaisia paitoja. Ei tietystikään ole halvempaa keinoa hankkia kaavoja... Toteutus osui tälle päivälle ja kerrankin sitä varten ostetulla kankaalla. Hieman oli ontumista toteutuksessa, kun en tapani mukaan suunnitellut hyvin vaan aloin tuumasta toimeen.

 

kaavaksi tarkoitettu paita... Taittelin paidan ja piirsin kaavapaperille kulmien merkit ja vetelin niiden väliin viivat, näin sain pikakaavat aikaan.

 

Tässä vaiheessa hoksasin, että kangasta on liian vähän... Ei muuta kuin penkomaan UFF:lle lähtevää pussia, jota en taidakaan vielä UFF:lle. Pitää katsoa uudestaan... 

Paita valmiina, hihat siis vanhasta trikoopaidasta, jossa oli inhottavasti vatsan kohdalla isot rasvatahrat. Tahrat pääsivät pöllön alle talteen ja olkapäille jatkoin hieman pituutta jämäkankaasta. Kuminauhat jätin hihansuista pois, olikin kivempi ilman...

Nojatuoli

Tämä on äitini perimä nojatuoli, joka on sitten periytynyt minulle. Aikoinaan se oli vihreä ja harmikseni valokuva alkuperäisasusta on kadonnut... Joskus jopa FB voi pelastaa. Kuva löytyi mieheni FB-sivustolta. :) Elossa ollessaan äitini oli ostanut vaalean kankaan, jotta voisi verhoilla tuolin. Hän ei sitä koskaan ehtinyt tehdä.



Tässä tuoli alkuperäisessä asussaan...
 

Tuoli pyöri hieman risaisena aina jonkin huoneen nurkassa, jonkin asteisella käytöllä aina, koska on niin hyvä istua. Lopulta mieheni ilmoittautui kansalaisopiston verhoilukurssille ja tuoli sai päällensä vaalean kankaan, joka oli sitä varten ostettu. Tämäkin projekti oli siis hautunut kankaineen useamman vuoden ennen toteutusta. Hmm... Taitaa meidän kaikki projektit olla hieman pitkäikäisiä...

 

 

Nyt tuoli on kuitenkin saanut arvoisensa paikan olohuoneessamme ja se on jokaisen lempipaikka. Harvoin nojatuoli vanhus saa tyhjänä loikoa....

Ja vihdoin uudessa asussaan...

 

Tuolit

Tuolla muutama bloggaus sitten lupailin blogata tuoleista. Niitä meillä riittääkin ja kuulette varmasti tulevaisuudessakin tuoli projekteistamme. Tämä tuolien metsästys kun ei ole pysynyt muutamassa tuolissa, taisi hieman mopo karata käsistä. Mutta eikös joka talossa tarvita tuoleja talon asukkaille ja ystäville ja joskus ystäviä voi olla enemmänkin talossa...

 

Nämä tuolit mieheni löysi syksyllä kirpputorilta, vajaalla 40 eurolla 5 tuolia. Lähinnä itse himoitsin heti tuota isännän tuolia kirjoituspöytäni ääreen. Kankaat olivat kulahtaneet ja osittain rikki.
 
Kankaiden poistamisen alta löytyi yllätys, tuolit olivatkin Carl Malmstenin tuoleja. Jälkikäteen olemme siis tyytyväisiä, että meillä on nuo kaikki viisi tuolia. Vaikkakin ne eivät ole enää alkuperäisessä kunnossa.

Kuva on väärinpäin, mutta koneellani se on oikeinpäin... Täytyypä tuskailla asiaa myöhemmin.

Tässä isännän tuoli mallailtuna uudella kankaalla. Minulla on kuitenkin varastossa kangas, jossa on jättimäinen käden kuva. Haluaisin työpöydän tuoliin jotain huumoria. Katsotaan, josko kuitenkin vaihdan sen vielä tähän...

Neljä muuta tuolia ovat ilman käsinojia. Kahteen on käytetty jälleen omista kangaskätköistä löytynyttä kangasta.

P.S. Ehkä saatte vielä toisen tuolibloggauksen näistä samoista tuoleista, kun kaikki on verhoiltu ja ne ovat saaneet lopullisen ulkoasun.

 

Juhlaa arjen keskellä

Kävin aamulla uimassa yhden kilometrin ja onneksi suurin osa päänsärystä jäi altaaseen. Uiminen ja kuntosali maksoi 3,60 € opiskelijana. Tätäkin ihanuutta pitää alkaa hyödyntämään useammin.

Kotiin tultuani leivoimme tytön kanssa kakun Viittomakielen päivän kunniaksi. Ja täytyyhän kulutetut kalorit saada takaisin.

Kakun valmistuessa päätin vielä parsia tytön lempivillasukat. Mietittiin yhdessä, onkohan parsitut sukat lämpimämmät. Yhdessä tultiin tulokseen, että ainakin ne tuntuu lämpimämmältä, kun rakkaat sukat ovat taas jalassa.

Hyvää viittomakielen päivää!!!

Kakkuun hyödynnettiin piparkakkumuottia, saatiin teemaan sopivat koristeet...

Parsittu kantapää koirankarvoineen... ehkä ne koirankarvatkin lämmittävät...

Käsitöitä porukalla

Tänään olin kylän naisten kässäpiirissä. Olipa kivaa samanhenkisten kanssa neuloa muutama tunti ja rupatella samalla ideoista.

Tietysti piti saada "käsityö"-kassi itselleni. Kaappia penkoessani ennen lähtöä osui silmiini t-paidasta tehty kassi. Mitä parhain tapa kierrättää lempi t-paidat käyttöön senkin jälkeen, kun ovat jääneet pieneksi.

Illan aikana sain loppuun yhden tuubihuivin, jonka mallikappaleen voitte katsoa tuolta alempaa tai kohdasta tuubihuiveja.

Lisäksi neuloin yhden tiskirätin loppuun Hanko-langasta ja aloitin seuraavaa. Ovat muuten erinomaisia käytössä. Käytä ja pese. Pestessä vain paranee, eikä muutu haisevaksi. Idean olen aikoinaan bongannut blogista KäSIGNtehtyä .

Kassi on siis tehty vanhasta T-paidasta leikkaamalla hihat pois ja suurentamalla kaula-aukkoa. Sitten vain helma ommellaan kiinni ja kassi on valmis. Erinomainen myös luistimille...

Tässä valmis rätti "nurjalta puolelta". Tähän ei ole mitään ohjetta, vaan päästäni olen keksinyt suunnilleen miten tuo sydän muodostuu. Siis neulotaan vain oikeaa ja sydämen saa aikaan neulomalla nurjaa joka toisella kerroksella.

Lanka on siis kierrätyskuitulankaa Novitan Hankoa...

P.S. pitääkin seuraavaksi bloggailla teille noista tuoleista...

 

Verhoja ja tilpehööriä

Päässä on monta ideaa ja tekemistä, mitä pitäisi toteuttaa kotona. Mutta olen kuitenkin sisukkaasti pitänyt kiinni opiskeluista. Olen istunut kiltisti tietokoneen ja kirjapinon kanssa.

Illalla oli kuitenkin pakko järjestää eteistä, että aamulla pääsee ovesta ulos. Samalla oli tarkoitus ottaa "jouluvalot" pois. Mutta sitten totesin, ettei ne olekaan niin jouluiset. Ihan talvisethan ne ovat lumiukko-valoineen.

Punaista sydäntä mietin hetken verran, mutta se on ollut viime vuodenkin ikkunassa, niin saa olla nytkin.

Verhoistakin otin sitten muutaman kuvan. Ne olen tehnyt jo reilu vuosi sitten. Siitä samaisesta kankaasta kuin olohuoneen verhojen yläosa. Nauhatkin on tehty samasta kankaasta, lapset laitoin piirtämään niihin sydämiä kangastusseilla.

Keskellä oleva johto on alhaalla olevan pallon johto.

Verhon rulla on yksinkertaisesti rullattu kangaspakan sisältä saatavan pahvirullan ympärille. Näitä, olen saanut ilmaiseksi joistakin kangaskaupoista ja säästellyt, kun olen ostanut kangasta.
Tuo rulla on myös erinomainen esimerkiksi vahakankaan säilytykseen. Kun se saa olla rullalla, ei tule viikauksesta painaumia.

Lasten piirokset nauhoissa antavat eloa. Toisaalta ne ovat helposti vaihdettavissa tarpeen vaatiessa.



Eihän tämä nyt niin jouluinen ole... On muuten tehty ilmapallon päälle pyöritetystä paperilangasta, itse tämäkin. Sisälle työnnetty paristoilla toimivat LED-valot.

Tämäkin itse tehty, eri kokoisia puuhelmiä rautalankaan ja siitä taivutettu sydän. Tämä on kyllä jouluinen, mutta jotain pitää jättää ainakin pääsiäiseen asti.

 

Magneetit

Ystäväni kertoi magneeteista, jotka toimivat astianpesukoneessa merkkinä siitä, onko astiat likaisia vai puhtaita. Taas kerran erehdyin täyttämään puoliksi tyhjennetyn astianpesukoneen. Voitte arvata, että otti päähän. Siis parannus tulee tuohon tässä huushollissa ja heti!

No mistä magneetit....?

Pienen funtsailun jälkeen muistin ERTOn mainosmagneetit, jotka olivat joskus tarttuneet mukaan jostain messuilta. Sanat liittyivät jollain tavoin ammattiliittoon ja siksi eivät ole koskaan päätyneet perheen jääkaapin oveen. Eikä muutenkaan, kun jääkaappi on rosteria.

Lapsille käsky piirtää laput PUHDAS ja LIKAINEN. Ja kuumaliimalla hoitu loppuosuus.



Tälläisia oli kaksi. Tulevaisuudessakin voi tehtailla magneetteja...
 

Pahvikyltti ja magneetti

Magneetti liimattuna pahvikyltin taakse.

Vaihtoehdot valmiina käyttöön, minun osuudeksi jäi perheen kouluttaminen.





















Korviksia

Kaiken näköisiä oivalluksia syntyy ihmiselle siivotessa tai ainakin minulle. Eilen siivosin ns. "romulaatikoita", joita ainakin väitän olevan joka huushollissa. Meillä ne ovat usein täynnä kuulolaitteen paristoja, neuloja, nappeja, ruuveja ja muuta kivaa krääsää. Niin tälläkin kertaa osui silmiini kaksi ihanan vihreää pientä nappia, jotka olen kauan sitten ottanut erilleen nappipurkista. Lisäksi löytyi huovutetun pannualusen mukana tulleet kaksi huopapallosta.

Kesken päivällisen tuli mieleen, että jossain pitäisi olla nappi-korvisten pohjia. No, niin, jossain olin nähnyt ne ennen joulua... Kuumaliimapyssykin oli jossain, joten hieman venähti taas idea, jonka toteuttamiseen meni vain 3 minuuttia. Kuumaliiman ja korvispohjien etsimiseen 3 tuntia.

Siis pari nappia ja korvispohjaa...

Pikasommittelua

Kuumaliimaa väliin (eikä edes sormet palaneet tällä erää) ja kas noin, sain kaksi uutta korvisparia. Ja ihan vain omaksi ilokseni lasken tuon punaisen ja vihreän pariksi. ;)
Kiitokset muuten ystävälle, joka toi pannunalusen minulle lahjaksi melkein kaksi vuotta sitten. 

Nappeja jäi vielä tehtailtavaksikin...