Nojatuoli

Tämä on äitini perimä nojatuoli, joka on sitten periytynyt minulle. Aikoinaan se oli vihreä ja harmikseni valokuva alkuperäisasusta on kadonnut... Joskus jopa FB voi pelastaa. Kuva löytyi mieheni FB-sivustolta. :) Elossa ollessaan äitini oli ostanut vaalean kankaan, jotta voisi verhoilla tuolin. Hän ei sitä koskaan ehtinyt tehdä.



Tässä tuoli alkuperäisessä asussaan...
 

Tuoli pyöri hieman risaisena aina jonkin huoneen nurkassa, jonkin asteisella käytöllä aina, koska on niin hyvä istua. Lopulta mieheni ilmoittautui kansalaisopiston verhoilukurssille ja tuoli sai päällensä vaalean kankaan, joka oli sitä varten ostettu. Tämäkin projekti oli siis hautunut kankaineen useamman vuoden ennen toteutusta. Hmm... Taitaa meidän kaikki projektit olla hieman pitkäikäisiä...

 

 

Nyt tuoli on kuitenkin saanut arvoisensa paikan olohuoneessamme ja se on jokaisen lempipaikka. Harvoin nojatuoli vanhus saa tyhjänä loikoa....

Ja vihdoin uudessa asussaan...