Kun ompelee itselleen, pitäisi muistaa, että sen jälkeen lapsetkin haluaa. Tyttö pyysi tunikaa kettukankaasta, jonka olin ostanut itselleni Seliasta. No, sainhan jo yhden paidan ja oli opiskelutehtäväkin tehtävänä eli erinomainen hetki tarttua ompeluksiin. Taas kerran ompelukone ohitti kaiken muun.
Otin ensimmäisen kaavan, joka muistutti tunikaa... löytyi kodinhoitohuoneen pöydällä lojuneesta Ottobre 1/2011 lehdestä. Hieman oikoen toteutin jälleen ompelukseni, eli rypytykset pois olkapäiltä ja frillat takapuolesta. Tein olkapäiden rypytyksen poistamisen kylmästi oikaisemalla olkapään leikkausta hieman matalammaksi ja loput epätasaisuudet hoiti saumurin leikkuri ommellessani. Takakappaletta jatkoin etukappaleen tapaisesti niin pitkälle kuin kangasta oli.
Otin ensimmäisen kaavan, joka muistutti tunikaa... löytyi kodinhoitohuoneen pöydällä lojuneesta Ottobre 1/2011 lehdestä. Hieman oikoen toteutin jälleen ompelukseni, eli rypytykset pois olkapäiltä ja frillat takapuolesta. Tein olkapäiden rypytyksen poistamisen kylmästi oikaisemalla olkapään leikkausta hieman matalammaksi ja loput epätasaisuudet hoiti saumurin leikkuri ommellessani. Takakappaletta jatkoin etukappaleen tapaisesti niin pitkälle kuin kangasta oli.
 |
| Tahdon ompelupöydän... Jälleen iltapala, kankaat ja kaavat sulassa sovussa ruokapöydällä. |
 |
| Huonosti näkyy tässä vale-kaksoistikkaus. En jaksanut vaihtaa kaksoisneulaa ompelukoneeseen, joten hurauttelin suoralla kauluksen resorin kahteen kertaan - eikä kukaan huomaa eroa... kai... |
 |
| No helmaa piti jo hieman säveltää, kun ei tietysti ollut ihan nätisti asettuva. Joten jäljellä oli vielä resoria, niin kapea resori helmaan ja nyt näyttää päällä kivalta. Tyttökin tykkäsi... pääsee kuulema heti huomenna käyttöön. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti