Kakun koristelua

Niin ne vain lasten syntymäpäivät tulevat joka vuosi. Aina se yllättää tällaiset hetkessä elävät ihmiset, jotka ajattelevat asiaa sitten kun lapset menevät nukkumaan. No taas laitettiin luovuus ja jääkaapin sisältö peliin ja tulokseksi saatiin lapsen toivoma Simpson-kakku. 

Aluksi väsäsin ystävänpäivää varten ostetusta marsipaanista sohvan muoviselle Simpson-hahmolle. Siitä sitten heräsi luovuus ja täytyihän amerikkalaisen jalkapallon pelaajalle saada pallo... Ja kun pallo ei pysynyt SImpsonin käsissä... Niin kirja sitten.

Pallolla ei oikein väri ja muutkaan osat menneet täsmälleen, mutta hyvin meni kakun päällä.

Kirjaan tuli paksuhkot kannet, ainoa mistä sain huomautuksen lapsilta. Olisipa  ollut kirjoitusta tuossa  kirjassa. Mutta aina täytyy jäädä parannettavaa. 

Kakku kasaan ja koristeet päälle, aamun varhainen hetki käytetty hyväksi ja kakku saatu valmiiksi ennen sankarin heräämistä.

Hyvää pääsiäistä!

Hyvää pääsiäistä kaikille!
Tänä vuonna pääsiäisen laitto jäi jotenkin sivuun. Olen tosin kirjoitellut ahkerasti opintotehtäviä, kerätäkseni opintopisteitä. Kun opetusharjoittelu, jonka olin kirjannut opintosuunnitelmaan ei toteudukaan. Puuttuu ohjaaja yliopiston puolelta, näin kannustetaan nopeaan valmistumiseen. 

Virpojia kävi sopivasti ja vitsat sain nätisti lasipulloihin, jotka ovat aina varuiksi tuossa.
Käyvät hyvin veden tarjoiluun, vappuna niistä löytää simaa ja kesällä mehua ;)... 

Pitää jotain herkkuakin olla pääsiäiseksi... 

Tyttö oli onneksi istuttanut rairuohon koulussa ja askarrellut suloisen pupunkin ruohon seuraksi. 

Nämä kynttilän pidikkeet ovat suosikkini. Tosi helposti saa muutettua vuoden ajan mukaan sopivaksi.

Kuuro koira

Perheessämme on jo ollut "kuulokoira", joka ilmoittaa ovikellosta ja muustakin. Tosin joskus oman valintansa mukaan, kun ei ole virallista kuulokoira-koulutusta käynyt läpi. No, jotta huusholli pysyy tasapainossa tuli taloon nyt kuuro koira.

Eihän meidän perhe voi kieltäytyä kun tulee vastaan tällainen pakkaus ja vielä kuuro. No nyt se on asettunut taloksi ja talon tavoille... Tai joitakin talon tapoja se on parantanutkin. Mm. Takit eivät loju enää lattialla, kun neiti kerran otti ja pissasi takin päälle. Lattiatkin ovat yllättäen siistit pikkulegoista ja petshop-sälästä.

Kevät auringossa on mukava ulkoilla.
Piristeen Helmi Nauha "Ekku"

Vapaanakin pidän hihnan roikkumassa perässä. Nenä kun joskus vie  ja vauhti kasvaa. Perään huutaminen ei siis auta. Tosin hyvin on sopivin välimatkoin pysähtynyt tarkistamaan että muutkin ovat tulossa, ettei vain ole jäänyt yksin. 

Ulkoilun jälkeen uni maittaa... Niin talon tämä taisi olla talon tavoille opittua.

Pääsiäisjuttuja

Tuhannen lukijan raja on mennyt rikki sillä aikaa, kun minä olen keskittynyt opiskelutehtäviin. Kiitos teille, kun olette käyneet katselemassa vanhoja tekstejä... Onneksi joku on tehnyt perheessämme myös bloggaamisen aihetta. Tyttö on jälleen tuonut koulusta vaikka miten hienoja askartelujuttuja ja sitten kotona niitä tehdään lisää, kun on kerran opittu taas uusi juttu.

Vähän aikaa sitten tuli tuollainen kevätlintunen, joka on tehty askarteluhuovasta lähes ilman liimaa. Kerrankin jotain voi tehdä oikeasti ilman liimaa (se on yleensä meillä aina lopussa).

Virpojia varten laitoin suklaamunat odottelemaan kirpparilta löydetylle irtolautaselle.
Linnut sopivat hyvinkin vartiointi puuhaan...

Lintunen takaa kuvattuna... Siis leikataan salmiakin muotoinen pala nokaksi, kolmio siiveksi ja pyrstöksi tuollainen hapsuisempi versio. Alla voit kurkata miltä näyttää "purettu" lintu.

Edestä purettuna. Tässä versiossa valmiit silmät liimattu, mutta jos katsotte ylhäältä vihreää versiota, niin siihen silmät on piirretty yksinkertaisesti mustalla tussilla ja hyvin näkyy. Jalat on tehty tähän piipunrassista, mutta vihreään rautalangasta. Arvatkaa kumpi on tehty kotona hieman säveltäen... vaaleanpunainen vai vihreä...

Osia varten siis lovet vartaloon saksilla ja osat vain pujotellaan rei'istä.

Viidestä tete narsissista yksi pääsi lasimaljakkoon, muiden kohtalo on auki... mietin huomenna.
Kiitos Villa Villekullalle lasipurkkivinkistä!

Purkkeja

Purkkeja, kuka väittää ettei niitä tarvittaisi, enemmän ja muutama päälle... Niitä oli pakko ostaa taas kirpparilta, sellainenkin löytyi Tampereelta aivan keskustasta, Radiokirppis. Mutta ihan vain todistaakseni itselleni, että kaikilla purkeilla on tarkoituksensa, päätin osoittaa sen samantien teillekin...
Siis en todellakaan ostanut kaikkia purkkeja kerralla, vaan aina mukavan yksilön sattuessa kohdalle, täytyy sille tarjota koti.

Omenat ovat nättejä Riihimäen vanhassa isossa purkissa - läpi vuoden.
Takana on muuten omenankuorimiskone, kiitos sukulaisten että tällainenkin vempele on meille ilmestynyt ja ei sekään mikään turhake. Ehkä ansaitsee joskus ihan oman blogisivunsa.

Omenat jalostettuna olohuoneen pöydällä. Sain muuten josksu kysyviä katseita cookies tekstistä raahatessani purkkia kotiin. Kuivatut omenaviipaleet ovat vähintäänkin yhtä hyviä kuin keksit!

Karhulan lasipurkki on houkuttimena koko perheelle säästämiseen, sitten kun se joskus (toivottavasti) on täynnä olen palkaksi luvannut koko perheen etelän loman. Siihen lienee aikaa, koska purkki toimii myös hätävarana kaikkeen kolikkotarpeeseen.

Tämä on muuten vain ihana, en edes kaappiin ole raaskinut laittaa tuon ihanasti näkyvän sisällön vuoksi. Pyörii missä milloinkin... Riippuen siitä, kuka on viimeksi käynyt purkilla...

Tämän on mies ostanut tytön kanssa kirpputorilta - näitä voisi tehtailla joskus lisää kaikissa väreissä.

Tuo kruunupurkki on viimeisin, sieltä Tampereelta mukaan tarttunut. Nyt se palvelee pompulapurkkina wc:ssa. Takana muuten vanha kynttiläjalka, jonka olen uhannut joka muutossa heittää pois. Tämäkin päätyi miehen ideasta korutelineeksi. En ole ihan vielä päättänyt onko se hyvä, mutta toimiva se on ainakin.