Purkkeja

Purkkeja, kuka väittää ettei niitä tarvittaisi, enemmän ja muutama päälle... Niitä oli pakko ostaa taas kirpparilta, sellainenkin löytyi Tampereelta aivan keskustasta, Radiokirppis. Mutta ihan vain todistaakseni itselleni, että kaikilla purkeilla on tarkoituksensa, päätin osoittaa sen samantien teillekin...
Siis en todellakaan ostanut kaikkia purkkeja kerralla, vaan aina mukavan yksilön sattuessa kohdalle, täytyy sille tarjota koti.

Omenat ovat nättejä Riihimäen vanhassa isossa purkissa - läpi vuoden.
Takana on muuten omenankuorimiskone, kiitos sukulaisten että tällainenkin vempele on meille ilmestynyt ja ei sekään mikään turhake. Ehkä ansaitsee joskus ihan oman blogisivunsa.

Omenat jalostettuna olohuoneen pöydällä. Sain muuten josksu kysyviä katseita cookies tekstistä raahatessani purkkia kotiin. Kuivatut omenaviipaleet ovat vähintäänkin yhtä hyviä kuin keksit!

Karhulan lasipurkki on houkuttimena koko perheelle säästämiseen, sitten kun se joskus (toivottavasti) on täynnä olen palkaksi luvannut koko perheen etelän loman. Siihen lienee aikaa, koska purkki toimii myös hätävarana kaikkeen kolikkotarpeeseen.

Tämä on muuten vain ihana, en edes kaappiin ole raaskinut laittaa tuon ihanasti näkyvän sisällön vuoksi. Pyörii missä milloinkin... Riippuen siitä, kuka on viimeksi käynyt purkilla...

Tämän on mies ostanut tytön kanssa kirpputorilta - näitä voisi tehtailla joskus lisää kaikissa väreissä.

Tuo kruunupurkki on viimeisin, sieltä Tampereelta mukaan tarttunut. Nyt se palvelee pompulapurkkina wc:ssa. Takana muuten vanha kynttiläjalka, jonka olen uhannut joka muutossa heittää pois. Tämäkin päätyi miehen ideasta korutelineeksi. En ole ihan vielä päättänyt onko se hyvä, mutta toimiva se on ainakin.