Viipurin pellavaa

 

Mieheni on aina ihmetellyt mukanani kulkeneita kangaspinoja. Olen parhaan taitoni mukaan vakuuttanut, että ne ovat tarpeeseen joskus. Tämä kuljettelu osoittautui jälleen hyödyksi. Tämä kangas on kulkenut mukanani 20 vuotta. Mutta pellava on todella hyvää, paksua kunnon vanhan ajan pellavakangasta, jota olen aina pitänyt arvokkaana. Kangas on aikoinaan saatu viipurilaisilta ystäviltämme lahjaksi, joskus 80-luvulla.

 

Pellava päätyi sitten olohuoneemme ikkunoihin seuranaan valkoinen hieman ohuempi pellava, joka liene myöskin Viipurin tuliaisia.

 

Paksu pellava on AITOA pellavaa puutikkuineen.

Kaipasin kappaan jotain kevennystä ja näin päädyin jälleen vanhojen hyvien kätköjen äärelle. Valkoisen ohuen pellavan lisäksi löysin äitini säästämät vanhat lakanapitsit. 

Mutta kaikki pitää tehdä suoraan päästä ja suunnitelma kehittyy siinä samalla. (Taidan olla oikea hosuli.) Niin tietysti lakana pitsi ei riittänyt koko matkalle. Hätään tuli iso-tädin vanha pitsiliina, joka sattui olemaan samaa sävyä lakana pitsien kanssa.

P.S. Mitään ei saa heittää hukkaan,

pienestä jämäpalasta sai vielä kukkaron

ja minipätkä pitsiäkin löysi paikkansa.